Jo esitettyjen lukemattomien eri näkökantojen ja argumenttien lisäksi on mielenkiintoista tarkastella myös puolueiden tai niiden valtuutettujen ja valtuustoryhmien suhtautumista Ihalaisten koulun kohtaloon ja Mynämäen kouluverkon uudistamiseen laajemminkin. Tällaiseen puoluepoliittiseen ulottuvuuteen tarkentaminen on tietysti pienen kunnan kohdalla liioittelua, koska valtakunnan politiikasta tuttu puoluepolitiikka ei näy yhtä selvästi kuntatasolla. Mutta kieli poskella ja viihteenä on hauskaa miettiä miten puolueiden ideologiset erot näkyvät tällaisessa asiassa vai näkyvätkö ollenkaan. Valtuuston kolme isointa puoluetta ovat Ihalaisten koulun tulevaisuuden suhteen melko jakaantuneita, eikä valtakunnan tason politiikasta tuttua ryhmäkuria ole saatu aikaan tai haluttukaan asiassa toteuttaa.
Mynämäellä Kokoomus on selkeästi Ihalaisten koulun toiminnan jatkumista vastaan. Kokoomuksen valtuustoryhmä on lausunut kannattavansa kaikkia kokeiluja ja kouluverkon uudistamista, kunhan ne välttämättä johtavat Ihalaisten koulun lopettamiseen. Esimerkiksi ns. pienten lasten yksikön ”kokeilu” Ihalaisissa sai heti Kokoomuksen mielipidekirjoituksin ilmaistun tuen, koska se olisi merkinnyt Ihalaisten koulun lopettamista. Muihin kyläkouluihin säästämisvimma ei välttämättä kohdistu, koska ne ovat valtuutettujen ”omilla kylillä” ja siis taloudellisesti tehokkaita yksiköitä. Kokoomus on halunnut kansallisesti ja myös Mynämäellä profiloitua vahvasti säästäjäpuolueeksi, joka on juustohöyläämässä ja säästämässä milloin mistäkin. Ikävää, että tämän supersäästöpuolueen hallitusvastuun saldona on lähes konkurssikypsä valtiontalous ja moniongelmainen kuntasektori. Kokoomus näyttäytyy siis Mynämäellä samantyylisenä toimijana kuin valtakunnan politiikassakin.
Myös SDP on Mynämäellä profiloitunut Ihalaisten lopetuksen kannattajana. Ehkä syyttä, sillä osa demareista puolustaa vahvasti Ihalaisten koulun olemassaoloa. Lopettajat ovat vain olleet äänekkäämpiä ja sopivilla paikoilla, kuten kasvatus- ja sivistyslautakunnassa, antamassa Ihalaisten lopettamista puoltavia lausuntoja. SDP:n toiminta suurten yksiköiden ihannoinnissa on sinänsä linjassa puolueen perinteiden kanssa, sillä laitostaminen ja tasapäistäminen on aina viehättänyt sosiaalidemokraatteja.
Valtuuston suurin ryhmä Keskusta on asian suhteen myös jakaantunut. Pienen kyläyhteisön ja sen keskuksena toimivan kyläkoulun puolustamisen luulisi olevan juurevan maaseudusta ponnistavan keskustalaisuuden ytimessä. Näin se monella keskustavaltuutetulla onkin ja he näkevät kyläkoulut rikkautena ja ovat valmiit säästämään niistä jokaisen. Toisaalta taas kylät on tässä suhteessa valitettavasti asetettu toinen toistaan vastaan. Uhraamalla toinen voidaan ehkä pelastaa oma kyläkoulu. Osa keskustalaisista tuntuu toimivan tällä oman kylän puolustamismotiivilla Ihalaisten koulua vastaan.
Kaiken kaikkiaan Ihalaisten koulun näkökulmasta tarkastellen puolueet eivät tuo selkeää rakennetta ja linjaa valtuuston päätöksentekoon. Sivusta seuraajalle jää käsitys, että päätös syntyy enemmänkin yksittäisten ihmisten subjektiivisen äänestyskäyttäytymisen pohjalta. Aikanaan tehtävä päätös syntyy siis lopulta valtuutettujen henkilökohtaisten motiivien pohjalta. Joku ajattelee yhteistä hyvää, joku ensisijaisesti taloutta, joku painottaa oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Joku saattaa ajaa vain oman kylän, lähipiirinsä tai omaa etuaan. Päätös voi myös heilahtaa suuntaan tai toiseen sen mukaan kuka valtuutetuista ja heidän varahenkilöistään henkilökohtaisine preferensseineen paikalla valtuustosalissa sattuu olemaan.
ihalaisten ihme 